Keskiajan yhteiskunta oli feodaalinen eli valtakunta oli jaettu vasallialueisiin, joilla kullakin oli omat, lähes itsevaltiaat vallanpitäjänsä. Kullakin kuninkaan vasallilla oli tiettyjä velvollisuuksia kruunua kohtaan, kuten velvollisuus varustaa sotaväkeä kruunun tarpeita varten ja oikeuksia, kuten oikeus kantaa veroa omalta vasallialueeltaan. Aluksi vasallialueita, joita sanotaan myös läänityksiksi, ei voinut periä, vaan vasallialueiden hallinta vaihtui. Vähitellen vakiintui kuitenkin käytäntö, jossa läänitysalue perittiin ja syntyi etuoikeutettu luokka, aatelisto, joka palveli kruunua pitämällä yllä järjestystä vasallialueellaan ja saamalla palkaksi verovapauden kruunulta.

Keskiajan yhteiskunta oli kerostunut, ylimpänä oli tietysti kuningas ja kuninkaan alapuolella aatelisto, jonka osa myös kuningassuku oli. Aatelistoon verrattava luokka oli papisto, mutta se oli enemmänkin paaville kuin kuninkaalle alamainen ja siten osittain luokkajaon ulkopuolella. Kauppiaat ja käsityöläiset – jotka yleensä asuivat ja työskentelivät kaupungeissa – muodostivat porvariston. Viimeisenä luokkana olivat maataloutta harjoittavat talonpojat, joiden asema vaihteli suurestikin: oli rikkaita, lähes aatelisten tasoisia suurtilallisia ja toisaalta rutiköyhiä maaorjia ja silti he kuuluivat samaan yhteiskuntaluokkaan. Yhteiskuntaluokka oli periytyvä, joskin yhteiskuntaluokasta toiseen saattoi siirtyä esimerkiksi avioliiton kautta tai ryhtymällä papiksi. Papiksi ryhtymisen mahdollisuus oli vain miehillä. Joskus saattoi kuningas luovuttaa läänitysoikeuden myös ansioituneelle alamaiselleen, joka yleensä oli rikas talollinen.

Keskiaikaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa kirkolla ja kristinuskolla oli hyvin suuri merkitys. Kirkko sääteli ihmisen elämää kehdosta hautaan ja elämän aikana päivästä toiseen. Vuotta jaksottivat erilaiset kirkolliset juhlapyhät, paastonajat ja pyhimysten juhlapäivät. Maallinen lainsäädäntö ja hallinto perustui paljolti suoraan Raamattuun ja kirkon opetukseen. Kirkko oli myös hyvin rikas ja sillä oli paljon valtaa: kirkon ylin hallitsija oli paavi, joka oli perinyt hallintaoikeutensa Pyhältä Pietarilta, eikä paikallisella ja valtakunnallisella esivallalla ollut sanomista kirkon asioihin.

Kaupankäynti ja usein käsityön harjoittaminenkin oli keskiajalla rajoitettu pelkästään kaupunkeihin. Kaupungeissa käytiin kauppaa paitsi paikallisesti myös kansainvälisesti. Suomen alueelle tuotiin erilaisia tuotteita suolasta ja puuveistoksista verkaan ja viiniin sekä vietiin mm. tervaa ja turkiksia. Suomen alueella oli keskiajalla kuusi kaupunkia, joista tärkein oli vuonna 1229 perustettu Turku. Kaunpungeilla oli useimmiten oma itsehallintoelimensä eli raati, jonka jäseniä olivat tehtävään valitut ja arvostetun porvariston jäsenet.