31.10.1998
Pyhät - Hallows		 Satoi, kun lähdin kioskilta.
Uutta lunta
viattomuutta, pyhyyttä.

Radiossa soi Chris Rea,
"...this is the road to hell"
Käynnistin auton
oli pakko ajaa,
ajaa, ajaa
...ajaa pois kaikki paha.

Tie ei vienyt helvettiin,
se toi kotiin, lopulta
muttei loppunut.
30.12.1999
Kotikutoisen runoilijan paluu - Return of the homebrewn poet

Se loppui,
niin luulen,
niihin aikoihin kun
Henry Ford keksi liukuhihnan.
Nyt sitä saa
monen värisenä
ja makuisena,
kevyenä
ilman turhia kaloreita
mutta ilman sitä makua ja tuoksua
joka on vain aidossa,
sydämen lämmöllä tehdyssä,
jäljittelemättömässä.

Etsit mitä vain,
löydät sen,
epäilemättä,
mutta se on väärennös,
kitschiä,
vain vanhan muotin mukaan
suuressa tehtaassa tuotettu
muisto.

Oikeaa rakkautta
ei enää valmisteta
26.4.2000
Painokuva maalauksesta
A print of a painting 

Kuva huoneen seinällä
kuvaa unelmaa
joka ehkä milloinkaan
ei täyttymystä saa.

On mieleni
	tuo kummajainen levoton
tiensä löytänyt
	vaan on se yhä tuntematon
Jos tuohon rauhan satamaan
	se mikä kumma lieneekään
vois päästä kaiken jakamaan
	ettei olis tyhjyys vaan
ja olla hyvä, rakastaa
	olla toinen, olla yksi
niin en tiedä minne sieltä
	auringosta, tähtein tieltä
lähteä pois voisikaan.

Vaan on kuva tuo
unelmia vaan
se kertoo siitä mitä
ihminen on
vain kauneimmillaan.

4.9.2002
Harmaata
Grey 

Syksy tulee
taas
olette kuulleet tämän ennenkin.

Melankoliaan kirottu suomalainen,
kirottu melankolinen suomalainen,
istuu kirottuna melankoliassaan.
Kiroaa.

Aurinko nousee idästä.

10.3.2003
Suodatettua valoa
Filtered light 

Elämän harhaileva ikkunanpesijä
potkii talon neljää seinää takajaloillaan.
Ei tullut pojasta suurmiestä,
hyvä kun oman painonsa kesti.
Lakkaamattomassa lumipyryssään
se kukoisti kuin homekukka.